Keskisuomalainen 28.09.2019:
Uhatessaan yhteiskuntaa ilmastonmuutos on vääjäämättä politiikan keskiössä. Ilmastonmuutos on uhka, joka on hoidettava alta pois, mutta ilmastonmuutoksen torjunta politiikan keinoin on kaikkea muuta kuin löperösti luvattu vappusatanen, koulutuslupaus tai tunnin juna.
Ilmastonmuutoksen osalta olemme tilanteessa, jossa tuloksia pitää saada aikaiseksi nopeasti. Toimet on asetettava sellaisiksi, että noin 20–40 vuodessa olemme laskeneet hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen tuottamista reilusti ja samalla sitoneet hiiltä tehokkaasti pois ilmakehästä.
Nopeus on valttia, jotta vältetään maapallon liiallinen kuumeneminen ja vähennetään peruuttamattomien muutosten todennäköisyyttä oleellisesti. Tämä aikaikkuna on tärkeä ja toimet pitää muokata sen mukaan. Pelitermein sanottuna: pidetään katse pallossa.
SUOMESSA LASKETAAN ilmastonmuutostorjunnassa hyvin paljon metsien biotalouden varaan. Ilmastotoimien aikajännettä vasten ajatus biotalouden ilmastoystävällisyydestä on kuitenkin vailla pohjaa, koska metsästä päästetty hiili ei sitoudu takaisin riittävän nopeasti.
Jos meillä olisi mahdollisuus tehdä metsien biotaloutta satojen vuosien aikaperspektiivillä ja ilman akuuttia tarvetta sitoa ylimääräistä hiiltä ilmakehästä, tilanne voisi olla toinen. Yhtä lailla oikea päätelmä olisi laskea turvekin uusiutuvaksi, jos ajattelisimme tuhansien vuosien aikamittakaavalla.Riittävän pitkällä aikajänteellä kaikki hiili on luontaisesti kiertävää ja kivihiili ja öljykin ovat uusiutuvia, suorastaan luontaistuotteita.
Yli miljardien vuosien ajateltuna energia virtaa ja hiili kiertää. Käristynyt ja hukkunut ihmiskuntakin on siinä aikamittakaavassa vain yksi omituinen luonnonoikku.
JOS TEEMME politiikkaa sillä ajatuksella, että öljyn, kivihiilen ja turpeen käyttö on osa luonnollista hiilenkiertoa, tuhoamme ihmiskunnan tässä luonnollisessa prosessissa. Puun hiilineutraalisuusluulon kanssa olemme vähintään vaarassa vaikeuttaa ihmiseloa huomattavasti.
Puunkäytön osalta politiikka on monella tapaa rikki. Tällä hetkellä puun käytön päästöjä ei lasketa päästöiksi ja puuta saa käyttää energiaksi ilmastomielessä ilmaiseksi.
Ennätyshakkuiden aiheuttama romahdus hiilinieluissa on kuitattu väittämällä: ”Metsä sitoo hiilen myöhemmin”. Entä kun luvattu hiilen sitoutuminen on liian hidasta ja epävarmaa?
Osuuko väliin ehkä uusi sellubuumi, joka sotkee hiilibudjetit? Nostetaanko metsäsijoitusten korkotavoitetta ja hakkuumääriä entisestään? Syövätkö tuholaiset tai palaako metsä?
Ilmastonmuutoksen torjunnan tavoiteaikatauluun verrattuna puun hiilineutraaliustoive on kuin katteeton laina.
Tänään lainaa ottaessa maksukykyä tuntuu riittävän. Maksupäivänä rahat voivat olla loppu tai maksukykyä löytyy vasta oleellisesti myöhemmin.
Silloin olemme ilmastonmuutoksen ja hiilibudjettimme kanssa katteettoman biotalouden verran huonommassa jamassa.
Tarmo Ketola
biologi
Petäjävesi
TARMO KETOLA 