13.06.2018 Vuokra-auton ikkunasta vilkkuu turkoosi meri. Bassinsalmi, joka erottaa Tasmanian Australiasta, ohjaa matkaamme kohti Apollo Bayta. Välillä Great Ocean Road sukeltaa rehevän metsän siimekseen kääntyäkseen taas hetken kuluttua meren rantaan. Matkalla hotellille pysähdymme jäätelölle. Kookaburra nauraa rätkättää metsikössä. Meitäkin naurattaa ja mietityttää miten lapsille maistuu ravintolaruoka jäätelön jälkeen. Ajelemme sivuteille etsimään koaloita ja vaihtamaan pienimmäiselle vaippaa.
Tien varressa on pahoitteleva kyltti, joka ilmoittaa metsän olevan talouskäytössä. Suomalaiseen normaaliin tottuneena en osaa heti nähdä pahoittelulle syytä, onhan aukko metsässä pieni ja taimettunut. Pari lisäpäivää ravintolailtoineen, hotelleineen ja luontonähtävyyksineen auttaa ymmärtämään pahoittelun syytä. Maisema- ja luontoturismissa pyörii miljardibisnes.
13000 kilometriä pohjoisemmassa tarjotaan luontoelämyksiä avohakkuiden ympäröimällä hehtaarin tontilla ja hiljennytään joogaamaan raivaussahan rääkynässä. Toisaalla vuokrataan mökkiä omilla metsäojilla pilatun järven rannassa. Hakkuiden keskellä, pienen metsän reunassa sammaloitunut metsänvihreä kyltti kertoo piilotellen ja pahoitellen, että tämä metsä on luonnonsuojelualuetta.
TARMO KETOLA 