18.09.2017 Ai, että ei aukkohakkuuta eikä metsänhoitoa, ootteko te ihan luonnosta vieraantuneita. Oletteko edes nähneet oikeaa metsää. Ei kuule nyt, kyllä metsä tarvitsee hoitamista. Hähää, pusikoituu, märkänöö ja lahhoo ja tullee tappiota. Nooh, huomaat sitten, että kyllä euro on paras konsultti. On muuten epäisänmaallistakin. Kyllä pitää olla ojitusta, kyntöä, laikutusta, istutusta, heinien niittoa, raivuuta, ennakkoraivausta, harvennusta, lannoitusta ja vielä kerran ennakkoraivausta ennen päättöhakkuuta. Mahdollisimman paljon koneita, tekijöitä, pottiputken pauketta, sahan kurnutusta ja koneiden möyrintää. Isänmaallista.
Metsänomistajan osuutta näissä kinkereissä, turhan möyrinnän maksamisen lisäksi, kutsutaan usein hyötyliikunnaksi. Täydellisyyttä hipova termi turhalle työlle ja kuin luotu metsänomistajan kusettamiseksi. Hyötyliikuntaa. Mieluummin juoksulenkille.
Mentiin lasten kanssa ”luonnosta vieraantumaan” hyötyliikunnan koskettamattomaan metsään. Syömään marjoja ja keräämään vahveroita. Niitä keltaisia ja suppiloita, tiedäthän. Tällä metsäpalstalla MHY tarjosi alaharvennusta. Päädyttiin yläharvennukseen: jättämään kaikki mikä olisi pitänyt siis kaataa ja poistamaan jo selvästi tukkimittaan päässyt puusto. Temppu, joka on nykyisin täysin hyväksyttävää, oli silloin sillä rajalla ja vielä kolmekymmentä vuotta sitten tästä harsintahakkuusta olisi seurannut raastupa.
Metsän hävitystä, perkelettä ja tappiota! Ei, vaan taloudellisesti kannattavaa. Jatkuva kasvatus nostaa metsätulot noin puolitoistakertaisiksi ja hyvän korkokannan aikana jopa tuplaksi. Se on helppo uskoa nyt, kun uusi puusukupolvi nousee itsekseen mättäiköstä ja suurimmat aiemmin jätetyistä kuusista ja männyistä ovat järeytymässä nopeasti kohti tukkikokoa. Ilman hyötyliikuntaa, luonnosta ”vieraantuen” ja euroa konsultoiden.
TARMO KETOLA 