21.5.2018 3000, 5000, 7000, 9000. Avohakkuut historiaan – kansalaisaloitteen nimilista kertyy vauhdikkaasti. Voiko lakiteksti olla kauniimpaa? Voivatko perustelut paremmin nojata faktoihin? Tämä ei ole mikä tahansa kiukuspäissään kiskaistu rääpäisy, vaan hyvin perusteltu aloite siitä, että valtion mailla lopetetaan avohakkuut. Parasta aloitteessa on, että se on taloudellisesti hyväksyttävissä. Tuohan tukkipuu paremman hinnan metsänomistajalle, ja tukkia jatkuvassa kasvatuksessa pääosin tuleekin.
Mutta ei jatkuvaa kasvatusta noin vain aloiteta. Varsinkin hyvin tasarakenteista ja varttunutta metsikköä ei kannata harventaa useilla yläharvennuksilla, vaan taloudellisesti olisi parempi edetä päättöhakkuun kautta. Puoli vuosisataa sitten tehty päätös istutusmetsästä vaikuttaa pitkään siihen, miten palstaa kannattaa hoitaa, ja kuinka vauhdikkaasti jatkuvaan kasvatukseen voi siirtyä. Tähän siirtymään pitää kiinnittää huomiota. Kaikki palstat, joilla “metsänhoitoa” on tehty ohjeiden mukaan tunnollisesti, ovat huonompia lähtökohtia siirtyä nopeasti jatkuvaan kasvatukseen. Erirakenteiset, syrjäiset, kitukasvuiset alat, kalliokot, suot ja ”huonolle hoidolle” jääneet palstat, ja yleensä laiskoiksi haukuttujen metsänomistajien metsät ovat alueita, joissa siirtymä jatkuvaan kasvatukseen on helppo, nopea ja tuottoisa. Näiden palstojen kautta syntyy säästöä, kun jatkuvassa kasvatuksessa niitä ei tarvitse ojittaa, istuttaa ja raivata. Metsähallituksellakin näitä maita riittää. Huonoimmassakin tapauksessa tulot ovat jatkuvassa kasvatuksessa tasaikäiskasvatuksen tasolla.
Olisiko sitten kuitenkin sallittava avohakkuut, kun kerran taloudellinen ylivoimaisuus ei ole aina kovin selkeä? Ei, ei pitäisi. Avohakkuu tuo mukanaan monta huonoa asiaa vesien- ja ilmastonsuojelusta metsien monikäyttöön ja riistanhoitoon. Vaikka joillain alueilla hakkuiden rahallinen tuotto on melko samanlainen menetelmästä riippumatta, kaikilla muilla mittareilla mitattuna jatkuva kasvatus on ylivoimainen.
Tämä kansalaisaloite on hyvä ja voimallinen keskustelunavaus siitä, mitä metsien halutaan olevan: sellunkeittäjien metsäojien ja risukkojen läpitunkematonta mosaiikkia vai kansalaisten marja- ja riistarikkaita, rahaa, ilmastoa ja vesistöjä säästäviä metsiä.
TARMO KETOLA 