Mielipide: Omilla mailla, omilla luvilla

Keskisuomalainen:

Avohakkuut historiaan -kansalaisaloite koskee valtion metsiä, mutta metsätalouspiireissä sen on nähty uhkaavan myös yksityisen maanomistajan oikeuksia. On aivan selvä, että kansalaisilla on kiistaton oikeus vaatia valtion metsiltä muutakin kun nykyistä voimaperäistä metsänhoitoa, mutta onko yksityismetsänomistajilta vaadittava samaa? ”Omilla mailla, omilla luvilla” on usein kuultu tokaisu ja siihen on periaatteellisesti helppo yhtyä. Valitettavasti avohakkuu on haitallinen sekä vesistöille että ilmastolle, eivätkä avohakkuun vaikutukset rajoitu vain omalle palstalle. Siksi päätös avohakkuusta ei ole puhtaasti vain maanomistajan asia. 

Riippumatta siitä, onko maapala valtion vai yksityisen omistama, avohakkuiden pahimmat haitat keskittyvät turvemaille, joita Suomen metsäpinta-alasta on neljännes. Turvemailla avohakkuuta seuraa melkein automaattisesti ojitus, jotta metsän avohakkuussa heikentynyt vesitalous saadaan kuntoon. Ojitetuilta aloilta vesi poistuu tehokkaasti, mutta veden mukana maaperästä irtoaa eritoten kiintoaineita: humusta ja hiesua, mutta myös rehevöittäviä ravinteita ja kaloihin kertyviä raskasmetalleja. Runsasojainen valuma-alue voi ylittää päästöiltään jopa erittäin pahoina vesistönpilaajina pidettyjen turvesoiden päästöt.  Nämä haitat ulottuvat kauas maanomistajan maiden ulkopuolelle.

Avohakkuu on ongelma myös ilmastolle. Avohakkuun seurauksena metsästä tulee kasvihuoneilmiötä kiihdyttävä hiilidioksidin lähde. Luonnonvarakeskuksen SOMPA-hanke suosittaakin turvemailla avohakkuista pidättäytymistä, kunnostusojituksien välttämistä ja metsänhoidon muuttamista jatkuvapeitteiseksi, jolloin metsien hiilinielu ylittää aina maaperän päästöt. Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa metsänomistaja säästää taimikon perustus- ja raivauskulut sekä kalliin ojituksen. Kokonaistuotto on lopulta kilpailukyinen avohakkuilla saatavan tulon kanssa. 

Pitäisikö yksityiset metsänomistajat pakottaa avohakkuuttomaan metsätalouteen? Ehkei pakottaa, mutta ainakin erittäin voimakkaasti kannustaa. Sen sijaan, että avohakkuuta pidetään normaalina lähtökohtana kaikelle metsätaloudelle, tulisi avohakkuu nähdä eritoten turvemailla vähiten toivottavana, viimeisenä vaihtoehtona. 

Tarmo Ketola, biologi, Petäjävesi
tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Keskisuomalainen -lehdessä 25.09.2018