Keskisuomalainen 27.11.2019.
Aloite avohakkuiden kieltämisestä valtion mailla on edennyt eduskunnan käsiteltäväksi. Tämä on nostanut metsäkeskustelun kierroksia ja lisännyt lobbausta etujärjestöjen, teollisuuden ja myös viranomaisten taholta. Virheellisiä väittämiä roiskitaan johtamaan keskustelua ja ajatuksia harhaan. Metsätoimijoiden lobatessa ilmassa leijuu katteettoman itsekehun ja väritetyn tiedon jämäkkä tuoksu.
Mitä nykymetsätaloudesta oikeasti tiedetään? Nykymetsätalous on suurimpia syyllisiä Suomen vesistöjen pilaantumiseen ja elinympäristöjen ja lajiston uhanalaisuuteen. Lisäksi tiedetään, että kaikkia näitä ongelmia voidaan helpottaa lisäämällä jatkuvaa kasvatusta ja vähentämällä avohakkuita. Lahopuun puutetta se ei korjaa, mutta monta muuta asiaa kylläkin.
Nykymuotoinen jatkuva kasvatus on optimoidun metsäsuunnittelun tulos, ja siitä tehty tutkimus perustuu mitattuihin puiden kasvuaineistoihin. Tutkimusta aiheesta tehdään muun muassa Luonnonvarakeskuksessa ja useissa yliopistossa. Jatkuvan kasvatuksen tutkimuksia ja hakkuusuunnittelua, kuten tasaikäisenkin, tehdään matemaattisilla malleilla. Eri käsittelyvaihtoehtoja voidaan verrata eri aloilla ja vertailla puumääriä ja tuottoa sekä vaikutuksia ilmastoon ja lajistoon.
Jatkuvalla kasvatuksella on monia tutkittuja hyötyjä verrattuna tasaikäiseen metsänkasvatukseen. Esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen erirakenteisessa metsässä viihtyvät lajit, riista ja retkeilijä. Jatkuvan peitteisyyden ja siitä seuraavan hyvän haihdunnan takia pitkälti tarpeettomaksi käyvät metsäojat eivät sotke vesistöjä ja mökkirantoja. Avohakkuut hyödyttävät lähinnä hirviä ja peuroja, joille kalliit istutustaimet kelpaavat vallan mainiosti ruuaksi. Suuri osa muistakin metsätuhoriskeistä on suurempia tasaikäisessä metsänkasvatuksessa.
Ilmastollisesti jatkuva kasvatus on myös parempi vaihtoehto, eritoten turvemailla. Koska tukkiprosentti on jatkuvassa kasvatuksessa parempi, se hellii sekä ilmastoa hiilen sitoutuessa pidempi-ikäisiin tuotteisiin että metsänomistajan kukkaroa. Tukista saa paremman hinnan, ja ojitus-, istutus- ja taimikonhoitokuluihin ei tarvitse turhaan kukkaroaan aukoa. Jatkuva kasvatus myös toimii käytännössä, kuten mm. Arvo Kettusen metsät Petäjävedellä osoittavat.
Kansalaisaloitteen allekirjoittajien tahto tehdä parempaa, ilmasto- ja luontoystävällisempää metsätaloutta on suuri ja tätä tahdonilmaisua tulee kunnioittaa. Vaikka avohakkuita ei kaikilla valtionmailla kiellettäisi, turvemailla se tulisi tehdä vähintään hankalaksi jo pelkästään vesistö- ja ilmastosyihin vedoten.
Tarmo Ketola, biologi, Petäjävesi
TARMO KETOLA 