16.2.2022. Ajatus mahdollisuudesta kuitata hiilijalanjälkensä metsänomistuksella elää varsin yleisenä metsänomistajissa. Helsingin sanomat kirjoitti hiljattain jutun pariskunnasta, jotka sanoivat kuittaavansa paljon kuluttavat autot metsänomistuksella. Huimimmat metsähumut kuittaavat mielellään loppuelämänsä hiiliporsastelut sillä, että omistavat metsää. He kutsuvat itseään ja kaltaisiaan usein ilmastosankareiksi.
Metsänistutuksen jälkeen lauantai-iltana saunomisen lomassa itsekehussa kylpiessä ja ilmastosankarin viittaa selkään sovitellessa kannattaa pysähtyä miettimään mitä metsä olisi ilman metsänomistajaa. Jos lähtöajatus on, että ilman metsänomistajaa maa olisi puuton, ilman mahdollisuutta puiden syntyä ja kasvaa luontaisesti, niin metsänomistaja olisi kiistatta ilmastosankari.
Istuttamisella itsensä ylentänyt ilmastosankari käy noutamassa oluen, kaivaa nöyhdät navasta ja työntyy omahyväisenä saunan lauteille.
Oikeastaan saunaillan sihijuomaa tulisi kippistää lainsäätäjille. Uudelleenistutus tai taimettumisen varmistaminen määrätään laissa eikä taimien istuttaminen itsessään vielä oikeuta hurraahuutoihin. Se on minimivaatimus ja kuuluu olennaisesti metsänhoitoon. Eihän muitakaan lain minimit täyttäviä juhlita sankareina. Vai juhlitaanko jossain jokaista Prismasta poistuvaa perheenäitiä, joka ei ole syyllistynyt tälläkään kertaa näpistykseen?
Entäpä jos metsänomistajaa hakkuineen ei olisi ollenkaan? Suomen metsien keskimääräinen puukuutiomäärä hehtaarilla kangasmaata on alhainen johtuen tehokkaasta metsien käytöstä. Ilmaston lämpenemisen kannalta on olennaista kuinka paljon hiiltä on ilmakehässä ja kuinka paljon siitä varastoituna, joko todella pitkäikäisiksi tuotteiksi, metsäksi tai maaperään. Ilmastopaneelin muutaman vuoden takainen raportti metsien käytöstä paljastaa että jos hyvä haltija taikoisi metsänomistajat edes hieman passiivisemmiksi hakkaajiksi voisi ilmastokin paremmin. Tässä mielessä metsänomistaja ei ole nykyhakkuumäärillä osa ratkaisua vaan jopa ehkä ongelman osanen.
Puuta kuitenkin tarvitaan mm. saniteettituotteiden valmistamiseen ja rakentamiseen ja siksi vertailutaso asetettava toisin: jonnekkin puuttoman maan ja luonnollisen metsän väliin. Tarvitsemme kuitenkin tietyn määrän puutuotteita. Ehkäpä aina. Metsänomistaja on osa metsätalouden koneistoa ja osallistuu siihen raaka-aineen toimittajana. Tämä on ollut vallitseva käytäntö ja normaali olotila jo kauan ennen ilmastopuheiden saapumista metsänlaitaan. Jos tässä ketjussa mukana ollessaan metsänomistaja haluaa itseään ylentää ilmastosankariksi tai kuitata perheensä ilmastohaitat, tulisi toiminnan poiketa selkeästi tästä valtavirrasta. Toimien tulisi olla, niin sanotusti, lisäisiä vallitsevaan käytäntöön nähden.
Kompensaatio- tai sankaruuspuheisiin voisi oikeuttaa pidennetyt kiertoajat, suuremmat suojelualat, maaperän hiilen suojeleminen erityisesti turvemaiden avohakkuut ja ojitus visusti lopettamalla, suuntautuminen tukkipuun myyntiin tai kuitupuun myynnissä varmistaminen että sellu ohjautuu aikanaan mahdollisimman hyviksi fossiilisia korvaaviksi tuotteiksi. Ihan vaan metsätalouden koneistossa mukana oleminen ei valitettavasti sankaruuspuheisiin riitä, sillä metsätalous on tällä hetkellä hakkuumäärinensä ennemminkin haitallinen.
Tällä hetkellä Suomen metsien hiilinielu on pienentynyt valtakunnan metsien inventointien perusteella ensimmäisen kerran koko mittaushistorian aikana. Osana tätä ketjua on metsänomistajan myös hyväksyttävä se, että itse asiassa normaalein metsänkäsittelymenetelmin metsänomistaja on ollut nyt osallisena jopa ilmastohaitallisissa toimissa.
Helsingin sanomien jutussa sivujuonena oli se, voiko perheen autojen päästöjä kompensoida metsänomistuksella. Nielujen heikkeneminen ja ilmastohaitta vallitsevan metsätalouden takia asettaa kompensaatiokysymyksen mielenkiintoiseen vinkkeliin. Mikäli lisäisiä metsätalouden ilmastotoimia ei ole osoittaa, pitäisikö ilmastohaitalliseksi kääntynyttä metsänkäyttöä kompensoida – vaikka sähköautoon vaihtamalla?
Vedetäämpä hetki henkeä.
Itse asiassa tässä tilanteessa pitäisi lopettaa kompensaatioista puhuminen suuntaan tai toiseen ja tehdä parhaansa kaikilla päästöjä aiheuttavilla elämän osa-alueilla. Osoittaa todellista ilmastosankaruutta ja tehdä ilmastolle todistetusti lisäisiä metsätoimia, ajaa ajonsa sähköllä tai vaikka biokaasulla ja noudattaa muutenkin vähähiilistä elämää matkustamisen ja ruokavalion suhteen.
TARMO KETOLA 