18.10.2022.
Jos organisaatiota haluaa johtaa tieto edellä tulee tutkimuksen tekemiseen käyttää aikaa ja ajatusta. Tiedonhankintakyvyt erottelee tässäkin asiassa kyvykkäät ja kyvyttömät kyselijät. Tutkijat ja hutkijat. Niinkin yksinkertainen asia kuin kyselytutkimus sisältää melko monta tarkkaan ajateltavaa asiaa. Kysy yhtä asiaa kerrallaan. Älä tee johdattelevia kysymyksiä. Jaa tarvittaessa kysymyksiä useammaksi. Lisäksi aihe vaikuttaa siihen kuinka suureksi virhelähteeksi huonosti laadittu kysymys voi muodostua.
Suomen metsästäjäliiton tekemässä jäsenkyselyssä kyseltiin takuulla tulenarasta aiheesta: Susista. Susia ammutaan salaa ja ärhäkkäimmät poliitikot käynnistelevät kilvan kannanhoidollista metsästystä. Käynnissä on myös loppumaton kissa-hiiri-leikki kaatolupien ja niistä tehtyjen valitusten välillä. Soppa on niin sakea, että jopa kaiken tutkimusyhteistyön lopettaminen on ollut useasti kuultu uhkaus.
Tällä hetkellä susikannan koko määritetään ulostekeräyksellä, jossa vapaaehtoiset lähettävät keräämiään pökäleitä DNA-eristystä varten. Talvella 2021 ylen uutisessa mainittiin saadun 689 näytettä hieman yli sadalta kerääjältä.
Metsästäjäliiton jäsenkyselyssä kysyttiin myös DNA näytteiden keräämiseen osallistumisesta seuraavin, ja osin johdattelevin, kysymyksin.
1) En ole kerännyt
2) En halua kerätä
3) Olen aiemmin kerännyt, mutta sudenmetsästyksen nyt estyttyä en aio jatkaa
4) Pidän tärkeänä ja kerään mielelläni
5) Alueellani ei ole susia.
Suomen metsästäjäliitto julkaisi kyselytutkimuksensa tulokset Jahti-lehdessä (1/2022). Noin tuhat vastaajaa valitsi kohdan kolme. Jos tuloksen oletetaan kuvastavan harhattomasti metsästäjäliiton 70 000 jäsentä, tarkoittaisi tämä jopa seitsemäätuhatta pökäleen kerääjää. Se on hurjasti enemmän metsästäjiä kuin keräyksiin, lehtitietojen mukaan, osallistui vuonna 2021. Tuhatkin on kymenkertaisesti enemmän kuin uutisten tiedoissa mainitaan.
Tuloksen ja kerääjien lukumäärän ero voi selittyä monin tavoin. Voi olla, että yhteistyö on voimaa ja yhtä kakkaa on ollut pussittamassa kymmeniä metsästäjiä. Vaihtoehto on myös, että johdattelevaan kysymykseen on vastattu tunteella: ”Vitut minä”, ” paskat nakkaan”, ”valitaan kohta kolme niin saadaan riistahallintoon painetta”. Tulehtuneessa tilanteessa kiusaus voi käydä ylitsepääsemättömäksi vastata räväkästi, oli sitten koskaan kerännyt suden paskaa tai ei.
Paremmalla suunnittelulla ja jakamalla kysymys esimerkiksi kolmeen eri kysymykseen olisi selvinnyt luotettavammin. 1) Montako kerääjää oli oikeasti. 2) Moniko olisi valmis lopettamaan tai jatkamaan DNA keräyksiä ja 3) asuuko metsästäjä edes alueella, jossa on susia.
Olipa susi tutkimus!
Suomen metsästäjäliiton kannattaa miettiä, että ehkä sitä tutkimusyhteistyötä kannattaa kuitenkin harkita tulevaisuudessa, ainakin kyselytutkimuksen teossa. Susikannan arviointi onkin sitten vielä huomattavasti vaikeampi tehtävä, joka hoituu sekin taatusti paremmin hyvässä yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Voi toki olla, että tässä ei ollut edes halua saada tietoa, vaan saada tukea omalle agendalle. Valheella lobbaamiseen kysymyksenasettelu oli melko täydellinen. Tutkija miettii: miksi totuus ei kiinnostaisi enemmän?
Kerääjien määrästä kertovia uutisia:
https://yle.fi/uutiset/3-11782650
TARMO KETOLA 